1 1 1 1 1 I • 1 1 1 1 i 1 1 1 1 ,-J=:::---:.,_---+-___ 1 6:)- 1 ~ 1- ----'- "\ 1 ,,,.--!:=::::,,.-' ' '-..... 1 1 ~ , ._____ 1 ~ 1 : ~~ 1 • ---------- : 1 ~ I ,__-~ I : r-::::s;-----...,, ; ~--T I Ef::>-+-~ r \ i$-1 lEbJ 1 q?>---------- l--~--i-~1~ ; --1 1 ~'-C:J.__.,I 1 ,--:~ 1 ~ 1 ' -- ;~I ~ 100 50 Co 1 1 , ~ i j : --'<:::Is?-1 lr-:=!~ , cs~ i ---------- f --:--'<f=7-~; ~ 0 1 • ' 1 ---__:_- ' 1 1 1 1 1 0 ' ' : ' 1 L : 1 1 0 1 1 : : 1 'k , ---1' , 1 I 1 '1 1 1 Kanavatyhden- l suuntaisia c-akselin kanssa Kaavio: Perspektiivikuva be,yllin rakenteesta. '----------Oo_______, Kaaviokuva beryllin rakenteesta ensimmäisen lohkon prismatasossa (1010) . Taso on kohtisuorassa perustasoon (0001) eli asematasoon nähden. tä siitä, miten smaragdi pitäisi määritellä; joidenkin mukaan k.romin läsnäolo on määräävä tekijä. Mangaani aiheuttaa vaaleanpunaisen värin morganiitille. Mangaanin tuottama väri haalistuu 500 °C:ssa, mutta väri voi muuttua alhaisemmassakin lämpötilassa, jos Ml ERALI A • 2 / 2 016 läsnä on raudan aiheuttamaa keltaista. Beryllille keltaiset, vihreät ja siniset värit aiheuttaa rauta (FeO, Fe203 ), joka voi olla beryllissä kahdessa eri paikassa; niistä ensimmäinen sijaitsee alumiinin paikalla. Mikäli alumiinia korvaa Fe3+, beryllin väri on keltainen, mutta Fe2 + aiheuttaa sen, että valon absorptiota ei tapahdu ja berylli on väritön. Lämpökäsittely aiheuttaa varaussiirron Fe3+ -+ Fe2 + ja keltainen berylli muuttuu värittömäl<si. Toinen raudan paikka sijaitsee kanavissa ja antaa sinisen värin. Tällöin kuumentaminen ei vaikuta kiven väriin. Jos molemmat raudat ovat läsnä, kuumentaminen muuttaa vihreän värin siniseksi. Berylli, joka sisältää molemmat raudat ja mangaanin, muuttuu lämpökäsittelyssä oranssinvärisestä vaaleanpunaiseksi morganiitiksi. Lämpökäsittelymenetelmistä yleensä Vuosien mittaan on tehty lukuisia tutkimuksia lämpökäsittelyn vaikutuksista kiviin ja mineraaleihin erilaisissa olosuhteissa ja lämpötiloissa. Tutkimuksissa on pyritty selvittämään kivien värien aiheuttajat. 1970-luvulra lähtien on lämpökäsittely lisääntynyt huomattavasti ja on selvää, että lämpökäsittelymenetelmät ovat pysyvästi kehittyneet vuosien aikana. Taulukossa (katso sivu 24) on muutamien jalokivien yleisiä värimuutoksia. Lämpökäsittely alhaisilla lämpötiloilla voidaan tehdä lasisessa koeputkessa lämmittämällä sitä tavallisella kaasuliekillä. Tämän yksinkertaisen menetelmän hyvänä puolena on, että värinmuutos nähdään ja lämmitys voidaan lopettaa heti, kun haluttu väri on saavutettu. Toinen yksinkertainen menetelmä on pitää käsiteltävää kiveä tavallisessa sähköuunissa. "Teollinen" versio on puuhiiliuuni, jolla saavutetaan korkeampia lämpötiloja palkeiden avulla. Nykyään käytetään uudenaikaisia sulatusuuneja, joita lämmitetään sekä sähköisesti että kaasulla. Näissä uuneissa on mahdollista seurata helposti lämpötilaa. Johdonmukaisen lämpökäsittelyn tuloksena raakalcivestä voidaan saada haluttu väri. Useimmat jalokivet vaativat hitaan lämmönnousun. Tämä saadaan aikaan asettamalla kivi upokkaaseen ja upottamalla se esim. booraksiin. Upokas laitetaan kylmään uuniin, jota ei avata ennen kuin lämmitys on suoritettu loppuun ja kivi on jäähtynyt huoneen lämpötilaan. Jos lcivi on imenyt itseensä kosteutta, on lämmitys tehtävä hitaas23
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=