!D Kuva 1. Emaliuuni, jossa beryllien lämpökäsittelyt tehtiin . si. Lämpötilaa nostettiin edelleen seuraavan 40 minuutin aikana 535 0 C:een, jonka jälkeen kivet otettiin uunista pois. Väreissä ei ollut tapahtunut enää muutoksia, mutta osa kivistä oli rikkoontunut. Hitaan lämmönnousun aikaansaamiseksi ja kivien rikkoontumisen estämiseksi kokeita jatkettiin isolla uunilla, jossa lämpötila nousi pienempää uunia hitaammin (kuva 1). Kivet laitettiin uuniin, kuten aikaisemminkin. Ison uunin ensimmäisessä kokeessa lämpötila nostettiin kahdessa tunnissa ja 43 minuutissa 380 °C:een, jolloin vihertävä oli saanut harmaansinertävän sävyn. Lämpötilaa nostettiin edelleen viidessä tunnissa ja kahdeksassa minuutissa noin 500 °C:een jolloin väri oli haalistunut. Kellertävä muuttui lähes värittömäksi, kun lämpötila oli nostettu koi~ messa tunnissa ja 38 minuutissa 420 0 C:een. Väri pysyi samana, kun lämpötila oli nostettu noin 500 °C:een viidessä tunnissa ja kymmenessä minuutissa (kuva 2). Seuraavissa kokeissa kivet upotettiin booraksiin samanlaisessa upokkaassa kuin aikaisemmissa kokeissa oli käytetty. Lisäksi toinen upokas asetettiin kanneksi. Näin pyrittiin edelleen turvaamaan tasainen lämmönnousu. Ensimmäisessä booraksiin upotetussa kokeessa vihertävä ja kellertävät kivet lämmitettiin viidessä tunnissa 550 °C:een? jolloin vihertävä muuttui selvästi siniseksi. Sen sijaan kellertäville ei tapahM INE ALI A • 2 / 2016 tunut m1taan uutta aikaisempiin kokeisiin verrattuna (kuva 3). Tämän kokeen jälkeen päädyttiin siihen, että keltaisilla kivillä ei kokeita kannattanut jatkaa. Jatkossa vihreät kivet jaettiin värisävyjen mukaan kahteen eri upokkaaseen. Vaaleampi kuitenkin särkyi 400 0 C:een, jolloin väri oli vielä vihertävän sävyinen. Lämpötilaa nostettiin edelleen 560 °C:een noin 5-5 tunnissa ja 30 minuutissa ja nyt väri oli muuttunut selvästi sinertäväksi, mutta kivi oli rikkoontunut sisältä. Vastaavasti tummemman sävyinen sai sm1sen värin, kun lämpötila oli nostettu 6 tunnissa 600 °C:een. Kahdelle viimeiselle kivelle tehdyissä kokeissa lämmitysaikaa pidennettiin. Ensimmäisessä kokeessa lämpötila nostettiin 7 tunnissa 20 minuutissa 655 0 C:een, jolloin vihertävä muuttui siniseksi. Toisessa kokeessa kivi oli 620 °C:ssa vielä vihertävä, jolloin lämpötila nostettiin 720 °C:een ja aikaa käytettiin 8 tuntia ja 20 minuuttia. Kivi oli edelleen vihertävä, kun se otettiin pois uunista, mutta jäähtyessään muuttui siniseksi (kuva 4) . Tehdyistä kokeista saadut tulokset olivat sen verran merkittäviä, että kokeita jatkettiin laadukkaammilla kivillä. Väriltään kivet olivat kellertävän vihreitä. Osalla kivistä oli tarkoitus löytää lämpötilalle raja, jossa väri muuttuu vihreästä siniseksi. Uudesta erästä otettiin kolme kiveä, joista kal<:si oli vihertäviä ja yksi seiväsKuva 2. Kuva 3. Kuva 4. ti sinertävämpi. Lämpötila nostettiin kolmessa tunnissa 10 minuutissa 460 0 C:een, jolloin kivien värit eivät olleet muuttuneet riittävästi. Lämpötilaa nostettiin edelleen 30 minuutissa 510 0 C:een, jonka jälkeen kivet otettiin pois uunista. Vihertävät olivat laadultaan heikompia ja niiden väri oli muuttunut harmaansinertäväksi. Sinertävän sävyinen oli muuttunut täysin siniseksi (kuvat 5 ja 6) . Seuraava koe tehtiin tummanvihre2
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=