Teksti ja kuva t: Kari A. Kinnunen , Geologian tutkimuskeskus .. LUUMAEN KAIVOKSEN HISTORIAA: Kvartsi louhoksesta jalokivikaivokseksi Luumäen pegmatiitin erikoisen väriset kvartsit kiinnittivät ensimmäiseksi Kauko Sairasen huomiota. Samassa kiteessä saattoi olla sav11kvartsia, p1111aista kvartsia ja v11orikidettä, jossa oli hematiittia ja goethiittia su /keumina. Kuvassa on tällaisesta kvartsista hiottu levy. Ja/oberylliä löytyi pegmatiitista vasta myöhemmin. Luumäen sa v11kvartsit ovat kiteytyneet niin suolaisesta vedestä, että sulkeumien sisään 011 muodost111111t v11orisuo /akuutioita, haliittia. Sulke11ma11 halkaisija on 0,14 mm. Luumäen vuorikiteitten sulkeumat ovat kuin taideteoksia. Hematiittipalloset ovat kiinnittyneetgoethiitti!evyihin. Ne ovat kasvaneet kvartsin kidepi1111oi//a j a jääneet kvartsin sisään. 14 alokiviesiintymillä kuten malmikaivoksilla on usein vuosikymmenten historia talcanaan ennen kuin tuotanto pääsee alkamaan. Näin on ollut Lahtojoen timanttipitoisella kimberliitilläkin, 50 vuotta. Luumäen jaloberyllikaivos oli ensin kvartsilouhos, kuten monet pegmatiittien jalo- ja korukiviesiintymät Suomessa. Luumäen esiintymä löydettiin yli 70 vuotta sitten. Olen koonnut aikajärjestykseen kaivokseen liittyviä tietoja. Niitä olen etsinyt GTK:n ja mediatalojen digiarkistoista, julkaisuista, raporteista, omista muistiinpanoista ja kuva-arkistoistani sekä haastattelemalla toiminnassa mukana olleita. Luumäen Kännätsalon tietä rakennettaessa puhkaistiin samalla kvartsipahku. Siitä oli jossain vaiheessa kokeeksi louhittu kvartsia. Louhinnasta säilyi vain hajanaisia arkistotietoja. Kiviharrastaja Kauko Sairanen tovereineen tarkasteli Luumäen seudulla kivipaikkoja iltaisin, kun hän oli Ylämaalla hiontalmrssilla. Kännätsalosta Kauko etsi tietoonsa tulleen vanhan kvartsilouhoksen kivistä mahdollisia korukiviä tienpenkasta. Paikka osoittautuikin pegmatiitiksi. Aluksi Sairasta kiinnostivat paikan erikoisen muotoiset ja väriset kvartsikiteet, sillä niissä oli hematiittia ja goethiittia kauniina sulkeumina. Tarkkasilmäisenä kiviharrastajana Kauko löysi irtomaasta myös hänelle tuntemattoman, vihreänkeltaisen kiteen kappaleen. Se jäi lähes vuoden ajaksi tunnistamatta. Lopulta Ka~ko näytti vihreänkeltaista kiveä Tauno Paroselle. Tässä vaiheessa he olivat SJHY:n aktiivisimpia jäseniä ja vuorotellen seuran puheenjohtajina. Tauno hioi ja kiillotti kivestä yhden sivun tasaiseksi ja mittasi siitä taitekertoimet refralctometrillään. Tauno tunnisti kiven jaloberylliksi. Paikan tarkempi etsintä alkoi. Suurin Kaukon alkuvaiheessa löytämä jaloberylli painoi 199 karaattia. GTK teki esiintymästä valtausvarauksen, mutta se ei vielä johtanut jatkotudcimulcsiin. Tieto löydöstä jäi sekin pienen piirin tietoon . Edes GTK:ssa me muut kollegat emme olleet asiasta tietoisia. Sama salaaminen toistui lähes saman kaavan mukaan pohjoisempana Kaavilla, josta tehtiin samoihin aikoihin Suomen ensimmäiset timanttilöydökset. GTK aloitti Luumäellä kallioperäkartoi tuksen. Maastotyön teki Matti Huuskonen ja töitä johti geologi Marjatta Virkkunen. Paikan maapeitettä paljastettiin ja pegmatiittipalj as tumalla havaittiin kolme kideonteloa. 1, ivill arrastaj an K11 val e l1ti
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=