Kauko Sairasen kaivoksesta sen ensimmäisinä toimintavuosina löytämä j aloberylli, korkeus 19 111111. Kiteen poikki vinottain kulkevat juovat ovat kohdissa, joissa kidettä leikkaavat sulkeumatasot. Niissä on säilynyt halkeamiin noin 1620 miljoonaa vuotta sitten t11nkeut111111tta suolavettä (ks. kuva s. 20). GTK kokeili maatutkaluotausta esiintymällä, mahdollisesti syvemmällä olevien onteloiden havaitsemiseksi. Onteloita ei pystytty laitteella havaitsemaan, mutta pegmatiitin ulottuvuuksista syvemmällä saatiin uutta tietoa. Kalliota ei tässä vaiheessa kuitenkaan louhittu. Korukiviharrastajat Kauko Sairanen, Matti Lång ja Risto Pitkänen perustivat yrityksen esiintymän hyödyntämiseksi. Se sai kunnianhimoisen nimen, SuomenJalokivikaivos Oy, sillä toiveet olivat tässä vaiheessa kaikilla korkealla. Sairanen ja kumppanit hakivat esiintymälle valtausoikeuksia, jotka valtio heille myönsi. Esiintymästä tuli minulle GTK:lle tutkittavaksi erikoiMIN ERALI A • 2 / 20 16 sia korukiviä mahdollisina berylleinä. Ne kuitenkin osoittautuivat kvartsikiteiksi, joilla oli harvinaisen laattamainen ulkomuoto ja hyvin outoja värisävyjä sekä kauniita hematiittisulkeumia. Suuria kideonkaloita ja kookkaita jaloberyllikiteitä alkoi lopulta tulla esiin louhinnassa. GTK:ssa tutkijat pääsivät viimein tutkimaan pegmatiittia ja sen mineraaleja. Seppo I. Lahti määritti mineraaleja XRD:llä. Kari A. Kinnunen alkoi tutkia jaloberyllien sulkeumia ja morfologiaa. GTK:n pegmatiittitutkijat puolestaan luokittelivat Luumäen NYF-tyypin ontelopegmatiitiksi. Reijo Alviola otti Luumäen mineralogisten tutkimustensa kohteeksi hänkin, sillä Reijo kokosi jo tässä vaiheessa aineistoa koko Suomen pegmatiiteista. Kauko Sairanen ja Matti Lång hioivat enimmäkseen itse jaloberyllejään. He myös alkoivat kumpikin koota omaa kotimuseotaan kaivoksen mineraaleista ja jaloberylleistä. Matti Lång keräsi museoonsa kaivoksen monia kvartsimuunnoksia. Niitä ovat savukvartsi, vuorikide, ametistikvartsi, punainen kirkas kvartsi, vihreä kirkas kvartsi, sitriini, ruusukvartsi, raitakvartsi ja jaspis. Lisäl<Si onkaloiden viereisistä kvartsikiteistä löytyi aina vain lisää kiinnostavia sulkeumalG'artseja, joissa goethiitti ja hematiitti esiintyvät neulamaisina, pallomåisina ja mitä kummallisimpina ralcennelmina kvartsikiteiden ulkovyöhykkeillä. Varsinaiset esiintymän jalokivet ovat olleet berylliä: kellanvihreää heliodoria, keltaista kultaberylliä ja sinivihreää alG'amariinia. Jalotopaasia on löytynyt vain muutama epämääräinen kide. Epäjaloa topaasia sitä vastoin tavattiin todella isoja kireitä. Louhimaa jatkettiin kolmen metrin syvyyteen Suomen Jalokivikaivoksen toimesta. Tähän mennessä kaivoksen omistajat arvioivat käyttäneensä jo 4000 työtuntia etsintöihin. Ulkopuolista apua heillä ei ollut. Kultaseppä Aarne Alhonen suunnitteli ja valmisti korusarjoja, jossa Luumäen jaloberylliä oli yhdistetty Lapin kultahippuihin. Heliodorit ja kultaberyllit sointuivat hienosti Lapin kultaan. Alhosen korut innostivat pian muitakin koruseppiä käyttämään Luumäen kiviä tuotannossaan. Heinäkuussa löytyi erityisen puhdas ja kaunis jaloberyllikide, joka painaa noin 450 grammaa. Löytöpäivänsä mukaan se ristittiin Elliksi. Siitä tuli todellinen median suosikki televisiosta sanomalehtiin. Nettiä ja somea silloin ei vielä ollut. Helsingin Sanomien kilpailussa Suomen kauneimman tittelistä Elli jopa voitti vuoden Miss Suomen Åsa Lövdahlin. Koko kilpailun voitti Eino Leinon runo. 1. 5
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=