Kirjoittajan ottama mikroskooppikuva Luumäen jaloberyllikiteen syöpymisralcenteista palkittiin Nikon Small World valokuvauskilpailussa NewYorkissa. John I. Koivula sai samassa kilpailussa palkinnot kahdesta kuvastaan:. dinosauruksen luu ja rutiilikvartsi. Voittokuvista järjestettiin näyttely, joka kiersi seuraavana vuonna Amerikan ja Kanadan tiedekeskulcsissa. Näyttely toi Amerikasta monia tiedusteluja Luumäen uudesta jaloberyllilöydöstä. Kerroin asiasta Kauko Sairaselle. Hänen kanssaan pohdittiin, että Luumäestä pitäisi saada seikkaperäinen selostus johonkin kansainväliseen jalokivialan lehteen. Kaivosyhtiön siunauksella Luumäen jaloberyllipegmatiitin tutkimus julkaistiin Amerikassa arvostetussa Gems & Gemology -sarjassa. Kirjoittajina olivat Seppo I. Lahti ja Kari A. Kinnunen. Julkaisussa kuvattiin Luumäeltä tunnistetu t mineraalit, jaloberyllin gemmologiset ja mineralogiset ominaisuudet ja sulkeumat sekä esiteltiin kaivoksen sen hetkinen tuotanto. Yhteensä pegmatiitista oli tuossa vaiheessa identifioitu jo 26 eri mineraalia. Jaloberylliä oli löytynyt yhteensä 15 kiloa, josta noin 40 prosenttia oli viistehiontaan soveltuvaa. Lisäksi julkaisussa kuvattiin kaivoksesta löytyneet isoimmat jaloberyllit, kuten Elli. Kaivosyhtiö tutki Kännätsalon pegmatiitin pohjois- ja eteläpuolisia alueita uusien pegmatiittien toivossa. Kalcsi uutta pegmatiittia löytyi, mutta toisessa oli vain heikkolaatuista topaasia. Jaloberylliä tai onkaloita ei ollut kummassakaan. Kaivos päätettiin sulkea ja se maisemoitiin. Matti Lång, yksi kaivoksen omistajista, kertoi minulle, että toiminta oli heillä kolmella täysin harrastajapohjalMINERALI A • 2 / 2016 ta. Edes laite- ja materiaalikustannuksia ei saatu kivien myynnillä talcaisin monen vuoden työstä. Matti ei kumminkaan ollut tästä katkera. Hän keskittyi oman kotimuseonsa rakentamiseen ja Lahden vanhan kivikerhon pyörittämiseen. Suljetun louhoksen ohi ajava Timo Rönkä pysähtyi maisemoidulla, hylätyllä kaivoksella ja alkoi etsiä Jari Vepsäläisen kanssa korulciviä. Timo Rönkä hioi jo tuolloin itse kiviä. Kaverukset innostuivat vähitellen tosissaan kaivo~hommiin ryhtymisestä kotiseutunsa kohteella. He saivat mukaansa vielä Jukka Ruuskasen, jolla oli ammattitaitoa louhinnassa. Kaivos avattiin uudelleen kesällä 2002, kun Timo Rönkä, Jari Vepsäläinen ja Jul<lca Rusanen perustivat Karelia Beryl Oy:n. Karelia Beryl Oy hanl<lci Luumäen kaivosoikeudet ja aloitti louhinnan uudelleen. Kesän töissä ei vielä löytynyt jalokiviä, mutta lokakuussa tärppäsi. Jaloberyllejä alkoi taas löytyä hyvin läheltä sitä louhinnan tasoa, johon Suomen Jalokivikaivos oli toimintansa lopettanut. Kaivospiirin nimeksi tuli Karelia Mining. Kideonteloita löytyi lisää toukokuussa ja niistä löytyi Elliälcin isompia jaloberyllikiteitä. Suurin kaivoksen jaloberyllikide oli pituudeltaan 22 cm. Se painoi 1600 grammaa. Karelia Beryl Oy nimesi sen Kekkoseksi! Jaloberylliä saatiin louhinnan tässä vaiheessa talteen arviolta 110 kiloa, mutta vain pieni osa siitä oli korkealaatuista ja viistekivien hiomaan soveltuvaa. Edellinen kaivosyrittäjä oli saanut jaloberylliä koko aikana noin 15 lciloa. 1992 Ni A. Kinn syöpy11ee Jnloberyllit olivat usei11 kii1111itty11eet 011kn/on reunustnviin 111i11ernnleihin, knlimnnsälpää11 ja joskw kvnrtsii11. Usei11 11e olivat 011knlo11 snvini11eksessn irtonnisinn. Matti Lå11gi11 kotimuseo. ~?, f 1-bl' ·---~ ,i '· "'; ,~ >"" :f )!: '. • :,! .• •:- ~- Viistehiottujn harvinaisin Luumäen kvnrtsejn. Kirkasta vihreää kvartsin ei mllunltn Suomesta ole tavattu. Matti Lång hionta ja kokoelma. Matti Lång esittelee helmik1111ssn 2006 Lahden kotimweossnnn professori Martti Lehtiselle L1111111äki-vitriiniää11. 1. 7 0 (.:, ,\ .l,.v ,• ~
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=