Taulukko 2. Muutamien jalokivien yleisiä värimuutoksia. Berylli , akvamariini vihreä siniseksi , keltainen värittömäksi, oranssi vaaleanpunaiseksi. Korundi , sininen safiiri syvänsininen, vaaleansininen; syventää tai muuttaa asterismia, syventää väriä. väritön rubiini keltaiseksi, vihreäksi tai siniseksi; syventää väriä. purppurasta rusehtavan punaiseksi, vaaleanpunainen oranssiksi; syventää tai muuttaa asterismia, syventää väriä. Kvartsi , ametisti ja savukvartsi värittömäksi, keltaiseksi, ruskeaksi, vihreäksi tai maitomaiseksi vaaleampi, vihertävän keltainen tai väritön. karneoli, tiikerinsilmä ym. keltainen tai ruskea punaruskeaksi tai punaiseksi. Spodumeeni , kunziitti vaaleampi tai väritön; purppura, sininen tai vihreä vaaleanpunaiseksi tai violetiksi. Topaasi keltainen, ruskea tai sininen värittömäksi. Turmaliini sininen tai sinivihreä vihreäksi; punainen vaaleammaksi tai värittömäksi. Zirkoni ruskea punertavaksi, värittömäksi tai siniseksi; vihreä siniseksi tai keltaiseksi. Tansaniitti syvän purppuransiniseksi. ti 100 °C:een, jotta vältyttäisiin kiven rikkoontumiselta. Sulkeumien laajeneminen voi aiheuttaa kivien rikkoontumisen lämmittämisen aikana. Lämpökäsiteltyjen kivien muutokset ovat yleensä pysyviä, sillä menetelmä muistuttaa luonnon omaa prosessia. Sen vuoksi lämpökäsiteltyjä kiviä pidetään hyväksyttävinä jalokivimarkkinoilla. Aikaisemmat beryllin lämpökäsittelyt Varhaisimmista beryllin lämpökäsittelyistä on vain vähän tietoa. Vain se tiedetään, että keskiajalla tunnettiin smaragdin menettävän värinsä sitä voimalckaasti kuumennettaessa ja jäähdyttyään saavan värinsä takaisin. Doelter kirjoitti 1893 Edelsteinkunde-nimisen kirjan, joka käsittää ensimmäisen kerran huomattavaa tieteellistä tietoa värimuunnoksista, jotka on saatu aikaiseksi lämpökäsittelymenetelmällä. Julkaisussaan hän mainitsi mm. pystyneensä muuttamaan keltaiset beryllit siniseksi lämmittämällä niitä hapettavassa tilassa, ja että hän pystyi muuttamaan keltais~t komponentit sinivihreissä berylleissä sinisiksi. Schmetzer, Berdesinski ja Bank jul24 kaisivat vuonna 1974 lämpökäsittelyllä saaduista muutoksista tutkimuksen, joka osoitti, että sininen pysyi muuttumattomana, kun taas vihreä muuttui siniseksi ja keltainen muuttui vihreälcsi . Kokeita tehtiin myös smaragdin värin muutoksista, mutta muutokset, jos niitä olikaan, olivat vähemmän merkittäviä. He myös osoittivat, että morganiitti menetti värinsä lämmittämällä. Luumäen esiintymä Tieralcennuksen yhteydessä jo 1940luvulla on Luumäen Jurvalan kylästä löydetty valkoista kvartsia sisältänyt pegmatiittiesiintymä. Esiintymää ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin vasta 1980-luvun alkupuolella, jolloin eräs kiviharrastaja kiinnostui pegmatiitista, joka on harvinainen rapakivialueella. Esiintymästä löydettiin harvinaisia kvartsin muunnoksia. Kvartsikiteet olivat hematiitin punaiseksi värjäämiä ja joissakin kappaleissa oli viuhkamaisia kullankeltaisia götiittineulasia. Vuonna 1982 harrastaja löysi irtomaata kaivaessaan vihertävän, läpinäkyvän kiteen, joka osoittautui tutkimuksissa berylliksi. Ensimmäisten jaloberyllien löytäjä haki kahden alan harras tajan kanssa yhdessä oikeutta tutkia esiintymää perusteellisesti ja valtausoikeus myönnettiin 1986, minkä jälkeen esiintymää tutkittiin kartoituksen, seulonnan ja koelouhinnan avulla. Esiintymän luonteesta johtuen tutkimustyö oli hidasta ja se tehtiin lähes kokonaan käsityönä. Luumäen beryllien lämpökäsittely KOEKIVET Koekiviksi saadut beryllit olivat väriltään kellertävästä vihertävään. Kivien värisävyt vaihtelivat keltaisissa kellertävästä vihertävään ja vihreissä vihertävästä ruohonvihreään. Tämän takia kivet lajiteltiin huolellisesti värisävyjen mukaan ennen lämpökäsittelyä. Kivet myös pestiin ja puhdistettiin kaikista irtoavista ulkoisista epäpuhtauksista, joita oli kivien kidepinnoilla ja lohkeam1ssa. LÄMPÖKÄSITTELYT KOEPUTKESSA Lämpökäsittelyt aloitettiin pienillä kivillä lämmittämällä niitä lasisessa koeputkessa suuntaamalla kaasuliekki koeputken pohjaan; värinmuutos tapahtui suhteellisen nopeasti, noin 5-10 minuutissa. Kivistä ne, jotka olivat jo alkuaan rikkonaisia, rikkoo ntuivat nopean lämmittämisen seurauksena. Tehdyistä kokeista saatiin seuraavat muutokset aikaiseksi: vihertävä muuttui haalean sinisenvihertäväk:si ja kellertävä lähes värittömäl<:si. Muita mainittavia muutoksia ei saatu aikaiseksi tällä menetelmällä. LÄMPÖKÄSITTELYT UUNEISSA Suurempien kivien lämpökäsittelyt tehtiin koulun kahdella emaliuunilla. Kokeet aloitettiin pienellä uunilla, jossa lämpötila saatiin nousemaan nopeammin. Kivet laitettiin tavallisessa sulatusupokkaassa kylmään uuniin, vihertävät ja kellertävät erillään. Ensimmäisessä kokeessa lämpötila nostettiin tunnissa 350 °C:een, jolloin vihertävä oli haalistunut hieman, kellertävän pysyessä muuttumattomana. Seuraavan puolen tunnin aikana lämpötila nostettiin 435 °C:een jolloin vihertävä oli saanut sinertävän sävyn ja kellertävä oli muuttunut värittömälc-
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=